fi
fi

Milavidan tarina

Finlaysonin omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck osti kaupungin omistaman kallion laelta tontin tulevalle kodilleen 1893.
Piirustukset tilattiin tunnetulta arkkitehdiltä, Karl August Wredeltä ja Milavidaksi nimetyn palatsin piirustukset valmistuivat 1897. 1800-luvun loppu oli kertaustyylien aikaa ja myös Milavidan arkkitehtuurissa näkyy vaikutteita useista tyylisuunnista.

Palatsin sisätilaa hallitsee korkea eteishalli eli vestibyyli, jonka ympärille huoneet sijoittuvat. Ensimmäinen kerros oli tarkoitettu edustuskäyttöön ja toinen kerros perheelle ja heidän vierailleen. Kolmannessa kerroksessa asui palvelusväki.

Peter von Nottbeckin perheeseen syntyi neljä lasta: Iris (1895), Andrée (1897) ja kaksoset Alfred ja Olga (1898). Lasten äiti, Olga von Nottbeck kuoli Baden-Badenissa samana päivänä kun kaksoset syntyivät. Saatettuaan vaimonsa Lielahden sukuhautaan Peter von Nottbeck selvitteli keskeneräisen palatsinsa rakennusasioista, jotka eivät sujuneet kuten piti: mm. rakennusurakoitsija oli mennyt konkurssiin. Keväällä 1899 hän palasi perheensä luo Pariisiin, jossa yllättäen kuoli umpisuolentulehdukseen. Palatsin omistivat nyt neljä pientä orpolasta, jotka asuivat Milavidassa palveluskuntineen syksystä 1899 syksyyn 1902.

Von Nottbeckit jättivät Tampereen yksi toisensa jälkeen ja palatsi myytiin Tampereen kaupungille 1905.

Tampereen kaupunki osti rakennuksen ja nimesi sen Näsilinnaksi. Se luovutettiin Tampereen vanhimman museon, Hämeen museon, kotipaikaksi. Ensimmäiset näyttelyt avautuivat vuonna 1908.

Sisällissodan sytyttyä tammikuussa 1918 Tampere jäi punaisten haltuun. Hämeen museo joutui sulkemaan ovensa, kun rakennuksessa alkoi toimia Punaisen Ristin sairaala. Punaiset perustivat Näsilinnaan tukikohdan. Tampereen valtauksessa Näsilinna jäi keskelle taisteluja ja se kärsi suuria vahinkoja: taloon oli osunut yli 4 000 ammusta tai sirpaletta ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit olivat rikkoutuneet. Näyttelyt avattiin yleisölle uudelleen 1920.

Museo selvisi talvisodan pommituksista varsin pienin vaurioin. Seuraavalla vuosikymmenellä museotoiminta oli vilkasta ja sen uudet, modernit näyttelyt olivat esimerkkinä muille Suomen museoille.

Museo suljettiin elokuun lopussa 1998 odottamaan peruskorjausta, joka siirtyi vuosi toisensa jälkeen.

Remontti alkoi vihdoin syksyllä 2013: kattorakenteet, julkisivut, sisätilat, sähköt ja viemäröinti uusittiin. Ensimmäisen kerroksen edustustilat palautettiin mahdollisimman pikkutarkasti rakennuksen valmistumisajankohdan, 1890-luvun henkeen.